Kesäautot pois Helsingin kaduilta
Kuinkahan moni meistä ihan oikeasti tarvitsee oman auton?
Tätä olen pohtinut seuratessani, miten lumityöt Helsingissä hoidetaan. Tai yritetään hoitaa. Helsingin katujen varsilla seisoo tänäkin talvena lukematon määrä autoja ensimmäisistä pakkasista ja lumisateista alkaen kevääseen saakka. Autot haittaavat katujen aurausta ja vievät pysäköintipaikan niiltä, jotka autoilevat myös talvella.
Minulla ei ole varaa ostaa autoa ja seisottaa sitä kuukausitolkulla käyttämättömänä, mutta Helsingin katunäkymästä päätellen hyvin monella on. Miten nämä autojen omistajat liikkuvat sen puoli vuotta, kun oma kulkupeli seisoo lumen ja jään alla? Jos he pärjäävät koko talven julkisilla kulkuneuvoilla, mitä erityistä ajotarvetta heillä on kesäkelillä niin paljon, että auton ylläpito ympäri vuoden on kannattavaa. En ymmärrä.
Autojen seisottaminen katujen varsilla on naurettavan halpaa, siksihän autot siellä ovat. Asukaspysäköintilupa maksaa vain 100 euroa vuodessa. Mutta jos joku tarvitsee auton työn puolesta syystä tai toisesta, hän voi hankkia 360 euroa maksavan yrityspysäköintiluvan. Pelkkä lupa ei tietenkään takaa pysäköintipaikkaa mistään kenellekään, mutta aina voi toivoa saavansa maksamalleen hinnalle jotain vastinetta. En tarkoita, että yrityspysäköintiluvan haltijan pitäisi saada parkkitilaa 3,6 kertaa enemmän kuin asukaspysäköintiluvan haltijan, mutta lupien hintaero on minulle käsittämätön.
Pääkaupunkiseudun liikennemäärää on suunniteltu vähennettävän ruuhkamaksujen avulla. Se on tietenkin hyvä ja kaunis tavoite, mutta kuinka paljon Helsingissä on liikennettä sen vuoksi, että autoilijat etsivät vapaata parkkipaikkaa ja kuinka paljon pysäköintipaikkoja vapautuisi, jos kaduilta poistuisi esimerkiksi puolet niistä autoista joiden omistajat eivät ihan oikeasti autoa tarvitse.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Olen asunut Lapissa 1972 alkaen ja tehnyt työni (psykiatrinen avohoito) koko maakunnan alueella kymmenessä eri pisteessä ja satojen kotikäyntien muodossa.
Työssä tänä aikana olen ajanut omalla autolla vajaan pari miljoonaa km, joista aika isossa osassa on autossani muitakin matkustajia kuin minä.
Sitten "viisas" ja "itara" työnantajani muutama vuosi sitten huomasi, että näitä matkoja on oleellisesti halvempi tehdä työnantajan keskitetysti vuokraamalla autokannalla (auto odottaa huollettuna ja aika uutena sairaalan pihassa kun on matkaanlähtö).
Näin omaa autoa ei enää tarvitse kuin perheen jutskiin, kun työpaikkakin on vajaa km:n päässä kotoa.
Kuitenkin pihassa on auto, uudenkarhea diesel.
Miksi?
Siksi, että päinvastoin kuin metropoliseudulla, Rovaniemellä Lapin veturina ei ole käytännössä julkista liikennettä.
Ei ainakaan sellaiselle, jolla on päivittäin useita eri paikkoja kierrettävänään ja 24 h:n vuorokausi.
Kun asuin pääkaupunkiseudulla, oli aina kolmeysi, kolmeT, kuusnelonen jne lähdössä tai tulossa: omaa autoa ei tarvinnut.
Ja junatkin tai onnikat opiskelijan kotipaikkakunnalle kulkivat säällisesti, halvahkosti ja melko tiuhaan.
En ihmettele, että eräs maan suurimmista henkilöautotiheyksistä taitaa olla juuri Rovaniemellä.
Tuskin tarvitsee Lapista asti esimerkkiä hakea. Helsinki lienee ainoa kaupunki Suomessa jossa julkiset kulkuneuvot ovat ihan oikea vaihtoehto.
Eläkeläisenä olen huomannut, että mikäli taksit luetaan julkiseen liikenteeseen kuuluvaksi, niin se jotenkin toimii.
Kaupat eivät ole enää kävelymatkan päässä kodistani ja bussit eivät tänne markettien pihaan tule ostoskassiani noutamaan.
Niinpä olen pakotettu omistamaan auton pelkästään kauppamatkoja varten. Syyn siitä kantaa politiikka, joka on hävittänyt kivijalkakaupat ympäristöstämme. Supermarketteja riittää lyhyen automatkan päässä.
Tosiaan, jos asut Helsingissä tai mahdollisesti jonkun muun suomalaisittain isohkon kaupungin keskustassa lähellä kaikkia palveluita, autottomuus onnistuu, vaatimuksista riippuen.
Useimmissa paikoissa asioiden hoitaminen voi kuitenkin olla mahdotonta tai vaatii tuhottomasti aikaa ja vaivaa, jos ei autoa ole käytössä.
Julkisia menee harvakseltaan, jos menee, pysäkeille voi olla kilometritolkulla matkaa ym.
Toisaalta keskustoissa, varsinkin Helsingissä on kalliimpaa asua ja monella ei taas ole siihenkään varaa.
Pani pohtimaan, että minullla on reilusti yli tusina perheenjäsentä, joista kahdella kortti ja nollalla auto. Ei Helsingissä autoa tarvitse ja maalle pääsee etäisempien sukulaisten kyydissä.
Ja Helsinkiläinen ei bussiin juokse!
Itse asun pohjoisespossa, eli ns pääkaupunkialueella, vaikka täällä joukkoliikenne kulkeekin jotenkuten, niin sen käyttäminen vie helposti 2-3 kerta sen ajan kuin omalla autolla, puhumattakaan siitä että joukkoliikenne ei kulje silloin kun itse haluaisi kulkea, ja joukkoliikenteessä kun ei kovin isoja tavaroita tai painavia kantamuksia paljo viitsi tai voi kuskata.
Varsinkin tällaisina talvimyrskyinä niin joukkoliikenne on aivan onnetonta, joten kaikkein varmin tapa liikkua on oma auto, eikä mikään sähkökinneri vaan isolla maavaralla varustettu oikea maasturi.
Kaikenmaailman citymaasturit on leluja, niitä ei lasketa, tosin huonokin neliveto on suomen talvessa parempi ku ei nelivetoa ollenkaan.
Tarvitsen. Aivan vastaavasti voitaisiin kysyä, tarvitseeko ihminen videonauhurin, mikroaaltouunin ja pölynimurin. Vastaus näihin riippuu yksilön objektiivista ominaisuuksista. Ihminen, jonka liikkumistarpeet ovat vähäiset, tai ihminen, joka ei tiedä, mitä tekisi autolla, ei autoa tarvitse.
Ympäristö ja sen ajatusfilosofia voi toki olla auton omistamiselle vihamielinen; Esillä on ajatuksia, että yksilön ei tule hankkia auton kaltaista statussymbolia, joka on käytössä vain vähän aikaa ihmisen elämästä ja lopun aikaa seisoo tallissa ja että sellaisen omistaminen on ahnetta ja itsekästä kun taas "julkinen liikenne" tai yhteisomistus on kaiken muun hyvän lisäksi vielä määritelmällisesti saasteetontakin. Nämä ideologiat näyttäytyvät sitten reaalielämässä autoilulle sälytettyinä keinotekoisina kustannuksina, jotka todellakin saavat ahneet ihmiset miettimään auton omistamisen rajahyötyä.
Markkinatutkimukset ja allekirjoittaneen itsetutkiskelu osoittavat joka tapauksessa, että auto on yksi hienoimmista instrumenteista, joita ihminen voi omistaa. Auton omistaminen (ja käyttäminen) tuo ehkä eniten onnellisuutta ja ylpeyttä: sen hankkiminen toden totta on kallista (ei vähiten suomalaisen kateusverotuksen takia) ja se osoittaa jo olemassaolollaan että ihminen on tehnyt paljon työtä ansaitakseen varat sellaisen hankkimiseen. Auto vapauttaa liikkumaan milloin vain ja mihin vain -- tietenkään tästä ei ole hyötyä, jos ihminen ei esimerkiksi *halua* ajatella mihin ja milloin haluaisi mennä. Auto on investointi joka ei velvoita ajamaan; auton omistajalle on edelleen avoinna mahdollisuus käyttää julkisia kulkuvälineitä jos haluaa välillä vaikka nauttia alkoholijuomia.
Hyvin stadilaista ajatuksen julistusta on otsikko. Vastaus on, kyllä.
Se, että ihmiset eivät välitä omaisuudestaan, ja jättää auton lumikasaan tuhottavaksi. Kertoo enemmän ihmisestä ja hänen omaisuuden hallinnasta. Kuin ehkä tarviiko hän autoa tai ei. Ensi keväänä taas ehkä tarvii autoa, mutta sitten voi ostaa taas uuden. Kuten silleen cityvihreässä kestävän kehityksen kuluttuurissa tuleekin.
"Tarvitsetko oman auton?"
Jos ei olisi työsuhdeautoa, niin sitten kyllä.
Hei arvoisat kaupunkilaiset,
Itse Helsingissä syntyneenä ja siellä pitkään asuneena tiedän millaista on koittaa saada parkkipaikka, ja reissuun lähtiessä odottaa tullessaan onko peilit lähtenyt ohiajaneen mukaan ja onko lasit ehjät.
Ongelman ratkaisu on siirtää autot pois keskusta, siis niitä autoja joita et tarvitse.
Sopimuspysäköinti maksaa jonkun verran mutta säästää
autosi maalipinnan peilit ja kosteusvaurioilta.
Anssi
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 12 kommenttia