Kaikki Finlandia-kirjat julki
Nyt kun kirjallisuuden Finlandia-palkinnon sääntöjä muutetaan lennossa kilpailijoiden kansalaisuuden osalta, voitaisiin samalla muuttaa toista vakiintunutta Finlandia-käytäntöä. Lista kaikista ehdokkuutta tavoitelleista kirjoista tulisi julkistaa. Näin toteutuisi myös se tavoite, jonka palkintoehdokkaiden valintalautakunnan pj Marianne Bargum esitti: "tärkeätä on että monta hyvää kirjaa nostetaan esiin ennen kuin valonheittimet kohdistuvat lopulliseen palkinnonsaajaan".
Yksi kirjallisuuden Finlandia-palkinnon perustavoitteistahan on nostaa kotimaisen kirjallisuuden arvostusta, tasoa, tunnettavuutta - ja tietenkin myyntiä. Kuudella ehdokaskirjalla se on melkoinen urakka, mutta reilulla sadalla kirjalla voisi saada jotain aikaankin. Kaikki kisaan osallistuneet kirjathan ovat kustantajiensa mielestä Suomen tämän hetken parasta kirjallisuutta, joten lukijoita kohtaan olisi reilua kertoa, mitkä kirjat olivat tällä kertaa mukana.
Jos Finlandia-ehdokkaita pidetään suomalaisen kirjallisuuden kärkenä, on kärki kovin kapea, oikeastaan huolestuttavan kapea. Kuusi kirjaa kolmesta kustantamosta ei mielestäni tue suomalaista käsitystä itsestämme aktiivisena lukijakansana. Kotimaista proosaa nimittäin julkaistaan joka vuosi arviolta 500 kirjaa yli sadasta kustantamosta. Suuren yleisön tietoon vuoden mittaan tuosta määrästä nousee kuitenkin vain korkeintaan 20-30 kirjaa. Loput saavat paikallislehtitason huomiota, jos sitäkään.
Valtamedia ei lähtökohtaisesti ole kiinnostunut pienten kustantajien kirjailijoista, kirjoittivatpa he miten hyviä kirjoja tahansa, jos kirjailija ei ole ennestään julkisuudesta tuttu. Ja jos kirjaa ei näy Hesarissa tai televisiossa, kirjaa ei ole suurelle yleisölle olemassakaan. Tarjoa siinä sitten kirjakauppiaana lukijalle vaihtoehtoja, joista kukaan ei ole kuullutkaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi. Kaikki Finlandiaa tavoitelleet tekeleet täytyisi tuoda julki, sillä jokainen suomalainen kirjailija on kulkenut aikamoisen mankelin läpi saatettuaan tässä maassa tekstinsä kirjakaupan myyntihyllylle asti. Ja jos on mahdollisesti sitten vielä päässyt Finlandia-ehdokas ehdokkaaksi, niin kivahan sekin olisi tietää ja saattaa muidenkin tietoon.
En ole miekään aikaisemmin edes kuvitellutkaan, että kuinka vaikea on Suomessa saada kustannussopimus tai saada edes joku lukemaan sitä käsikirjoitusta. Nyt kun itekin tuossa olen tyhmästä jutusta paisutellut muutaman sata sivua tekstiä, niin on silleen ujosti alkanut vilkuilla netistä tietoa pohtien, että mitäs jos kokeilisi ihan vaikka vain pirruuttaan pistää tekstin johonkin suuntaan.
Vaan aiheeseen liittyvät keskustelupalstat luovat melekosen masentavan kuvan. Lähetät jonnekin käsikirjoituksen ja odotat puoli vuotta. Sitten tulee hyvällä tuurilla vastaus, että kiitti mutta ei kiitti. Kun on tullut kymmenen kieltävää vastausta, niin yksi tuhannesta saa lopulta vastauksen ”ehkä” tai jopa ”kehitellään”, eikä sekään kuulemani mukaan lupaa vielä mitään. Sitä alkaa vähän miettiä, että haluaako todella rakkaalta harrastukselta leikata munat poikki sillä, että lukee niitä ”ei kiitti”-viestejä ja miettii, että noinko paska sitä todella on.
Onneksi olen muutenkin tosi pessimistinen luonne, että ei sitten vituta niin kauheasti kaikki ne kieltävät vastaukset, edellyttäen, että edes uskallan lähettää tekstini mihinkään, mutta voin kuvitella miten kovalta tuo touhu tuntuu jostain sellaisesta, joka on kirjoittanut sydän verta vuotaen varmana siitä, että nyt on tullut luotua jotain elämää suurempaa... tai jos tuollainen ihminen saa kirjansa julkaistua, mutta sitä ei sitten noteerata missään koskaan ikinä :(
Eikös yksi ja mahdollisesti kaikkein suurin oikaisua vaativa seikka olisi sen yleisen käsityksen korjaaminen, että kirjallisuuspalkinnoissa yleensä -- saati sitten tässä erityisessä Finlandia-palkinnossa -- olisi kyse kirjallisen laadun palkitsemisesta?
Palitsijathan ovat miltei poikkeuksetta erilaisia kirja-alan eturyhmiä. Esimerkiksi Finlandia-palkinto on tosiasiassa kustannus- ja kirjakauppa-alan myynninedistämiskampanja joulumyynnin pönkittämiseksi.
Pieni satsaushan se on alan markkinoinnissa. Ilmaista julkisuutta saadaan kosolti, ja myynti varmasti kattaa kustannukset.
Suuri yleisö elää varsin vakaassa harhakäsityksessä että palkitseminen olisi jokin laatukriteeri. Taivas varjelkoon, voiko harhaisempaa käsitystä enää olla -- ajatellaan nyt vaikka näitä Finlandia-palkittuja. Ehkä Erno Paasilinnan palkitseminen oli paikallaan, ja koko palkinto olisi voitu lopettaa ensimmäiselle kierrokselle.
Kirjallisuudella ei kovin hyvin mene näinä päivinä. Kirjailijoiksi etsitään "mediakelpoisia" (Bourdieu) ekstreemikkoja, jotka itse luovat julkisuutensa jonka siivellä "kirjallisia" tekeleitä kaupitellaan.
Vielä jokin aika taaksepäin pienkustantajia saattoi ajatella kuolevan ajattelulajin -- kirjallisen ajattelun -- viimeisinä linnakkeina. Tai siis ei linnakkeina, vaan pommisuojina, kellariloukkoina tai myyränkoloina.
Nykyisin pienkustantajienkin tuotteet vaikuttavat vain valikoiduilta ylilyönneiltä muutenkin riemunkirjavassa kaupallisessa tarjonnassa.
Käsite kirjallinen intellektuelli on jo aikamoinen oksymoroni.
Olen näitä kirjallisuuspalkintojen jakokriteerejä ihmetellyt v. 2006:
http://ryyti.blogspot.com/search/label/kirjallisuuspalkinnot
Ml. Finlandia ja PN.
Kirsi Piha kertoi muutaman rannalle jääneen: http://blogit.hs.fi/lukupiiri/2010/11/16/finlandia-kokemus/
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 4 kommenttia