Isänpäivä on väärässä paikassa

Marraskuun toisena sunnuntaina vietettävä isänpäivä on väärässä paikassa. Nyt isänpäivä jää joulun jalkoihin, eikä saa ansaitsemaansa arvoa samalla tavalla kuin esimerkiksi äitienpäivä.

Suomessa isänpäivän ajankohta perustuu ruotsalaisten kauppiaiden 1940-luvun lopulla toisille Pohjoismaille tekemään ehdotukseen perustaa isänpäivä marraskuulle ikään kuin lähdöksi pian alkavalle joulusesongille. Ajat ovat kuitenkin nyt toiset. 1940-luvulla joulukauppa käynnistyi ehkä vasta marraskuun lopulla, mutta nyt asiakkaat alkavat kysellä joulukortteja ja muita joulutavaroita jo lokakuun alussa. Puolivälissä lokakuuta joulutavaroita ryhdytään ihan suosiolla nostamaan kaupan hyllyyn, sillä jatkuvassa varastossa juoksemisessa ei ole enää mieltä.

Jos isänpäivän ajankohtaa etsittäisiin nyt samoin perustein, isänpäivän oikea paikka olisi lokakuun alussa tai jopa syyskuun lopussa.

Marraskuun toinen sunnuntai on isänpäivä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Virossa, mutta muualla Euroopassa isänpäivää vietetään yleisesti vuoden alkupuoliskolla, etenkin kesäkuussa. Suomessa isänpäivää ryhdyttiin viettämään 1970-luvun alussa, mutta ilmeisesti sen vietto oli sen verran epävarmaa, että isänpäivä merkittiin kalenteriinkin virallisesti vasta 1987. Mistään ikiaikaisesta merkkipäivästä ei siis ole kyse, joten maailma ei järky, jos isänpäivän siirtäisikin paremmalle paikalle.

Syksyllä ei sitä paitsi ole mitään muuta kansallista merkkipäivää, jossa voisi olla yhtä paljon yhteiskunnallista potentiaalia. Isänpäiväänhän kuuluu pohdiskella isyyttä ja sen merkitystä kantilta jos toiseltakin. Jos isänpäivä olisi vaikkapa lokakuun alussa, keskustelu voisi päästä nykyistä paremmin esille ja saada enemmän painoarvoa.